Larghetto

Loganin isä, Largo oli kaikessa komeudessaan oikeastaan juuri sellainen hevonen, mitä siltä sukunsa puolesta odotettiinkin - isokokoinen, kapasiteekas ja varsin korrektirakenteinen. Largon oli alun perin tarkoitus mennä myyntiin heti sisäänratsastuksen jälkeen, mutta orin kasvattaja tykästyi raudikkoon niin kovasti jo sen ensimmäisten elinvuosien aikana, ettei raaskinutkaan myydä sitä. Largo oli vasta starttailemassa kisauraansa, kun se kantakirjattiin jo ykköspalkinnolle. Se kiersikin aktiivisesti koulukisojen ohella myös näyttelyitä ja muita kissan ristiäisiä, joissa ori sai paljon positiivista huomiota. Grand Prix -tasolle yltänyttä Largoa käytettiin jalostukseen 10 varsan verran. Kysyntää olisi riittänyt enemmänkin, mutta Largon kasvattaja päätti kunnioittaa Largon erisukuisuutta, eikä halunnut orin nimen yleistyvän liiaksi. Luonteeltaan rautias oli herkkä, kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, minkä johdosta se vanhoilla päivillään aina silloin tällöin toimi junnuratsastajien opetusmestarina. Koko elämänsä ori asui kasvattajallaan, kunnes menehtyi ähkyn seurauksena 20-vuotiaana.

Isänisä, Lorentz oli lähes 180-senttinen, kauttaaltaan musta ori. Valtava Lorentz saattoi äkkiseltään ulkomuotonsa vuoksi olla monen mielestä jopa vähän pelottava, mutta todellisuudessa se oli mitä leppoisin ja kiltein hevonen. Hieman hidas se oli vertymään, mutta lämmetessään suoritti tasaisen varmasti Grand Prix -tason ratoja kansainvälisissä koulukisoissa. Liikettä ja näyttävyyttä orissa siis riitti, minkä lisäksi se edusti vähän harvinaisempaa sukulinjaa. Ori olikin näiden ominaisuuksiensa ansiosta kysytty jalostushevonen, mutta sitä käytettiin melko maltillisesti vain 15 tammalle, jottei suku yleistyisi liikaa. Lorentz eli koko elämänsä kasvattajansa luona Saksassa ja sillä oli aina erityinen paikka sekä kasvattajansa että tallin muun henkilökunnan sydämessä. Lorentz jouduttiin harmillisesti lopettamaan 18-vuotiaana tapaturman seurauksena.

Isänemä, Freezeout polveutui myös harvinaisemmista, mutta suorituskykyisistä sukulinjoista. 170-senttinen, isomerkkinen rautias oli hyvin kaunis ilmestys jo varsana. Valitettavasti tammalla ei kuitenkaan liikettä riittänyt ihan kasvattajan toivomalle tasolle saakka, minkä vuoksi kasvattaja mietti pitkään, mitä tamman kanssa tekisi. Hän kuitenkin päätyi tekemään erään perhetuttavan kanssa Freezeoutista yhteisomistusdiilin, joka mahdollisti tamman jalostuskäytön kasvattajan nimissä. Perhetuttava sai puolestaan itselleen laadukkaan kisahevosen, jonka kanssa he kiersivät pääasiassa Prix St Georges -tason kisoja ihan hyvällä menestyksellä. Freezeout oli luonteeltaan tasapainoinen, nöyrä ja hyväkäytöksinen - ideaali jalostustamma sen osalta siis. Freezeout saikin yhteensä neljä varsaa elämänsä aikana ja näiden varsojen välillä se myös kantakirjattiin ykköspalkinnolle. Tamma lopetettiin 24-vuotiaana jo jonkin aikaa jatkuneiden hammasongelmien vuoksi.

Ei ole epäselvää, mistä Logan on temperamenttisen luonteensa perinyt. Loganin emä, Rufina, oli nimittäin ihan samanlainen tuittupää kuin useat jälkeläisensäkin. Erityisesti ensimmäisten ikävuosiensa aikana suurikokoinen tamma aiheutti omistajalleen päänvaivaa, eikä Rufinan kasvattaminen kelpo kansalaiseksi ollut mikään itsestäänselvyys. Siitä huolimatta Rufina varttui vuosien mittaan suhteellisen menestyksekkääksi kisahevoseksi, joka kahmi kansainvälisiäkin sijoituksia itselleen aina Intermediate II -tasolta saakka. Sillä oli hienot liikkeet, hyvä suku ja nättikin se oli. Siksipä se uskallettiinkin varsoittaa kolmeen otteeseen. Suurimman osan elämästään tamma eli saksalaisella kasvattajallaan, mutta 18-vuotiaana se siirtyi vielä erään junnuratsastajan opetusmestariksi viettäen lopulta myös samaisessa kodissa leppoisat eläkepäivänsä. Temperamenttisen luonteensa loppuun saakka säilyttänyt Rufina menehtyi vanhuuteen 26-vuotiaana.

Emänisä, Rusty Roy on hevonen, joka vaikutti aikanaan melko paljonkin reininhevosten suvuissa. Se oli kakkospalkinnon kantakirjaori, polveutui hienoista koulukilpureista ja niitti menestystä kansainvälisiltä Grand Prix -kouluradoilta. Pienimerkkinen rautias oli luonteeltaan hieman orimainen ja herkästi kuumuva, joskus ihan tosissaan vähän hankalakin käsitellä. Ihan toimiva peli se kuitenkin oli, kun sen oppi tuntemaan ja siten osasi myös käsitellä sitä. Rusty Roy vaihtoi kuitenkin kotia muutamaan otteeseen elämänsä aikana juuri haastavan luonteensa vuoksi. Se kerkesi asua niin isommassa siittolassa kuin yksityisratsunakin pienemmässä tallissa ja näistä jälkimmäiseen se soveltui ehdottomasti paremmin. Parisenkymmentä varsaa jälkeensä jättänyt ori menehtyi 26-vuotiaana vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.

Emänemä, Leda ei ollut myöskään helpoimmasta päästä luonteensa puolesta. Leda myytiin heti vieroituksen jälkeen Saksasta Itävaltaan, jossa se eli aina 6-vuotiaaksi saakka. Kisaikäinen tamma palasi lopulta Saksan maalle erään äidin ja tyttären omistukseen, jossa se elikin sitten loppuelämänsä. Leda kilpaili lopulta aina Intermediate II -tasolla saakka. Se kehittyi ehkä hieman tavallista hitaammin, mutta kerkesi kisata kuitenkin ihan mukavan pituisen uran ihan hienolla menestykselläkin. Ledalla oli hyvä rakenne ja hieno suku, joten hankalahkosta luonteestaan huolimatta se päätettiin astuttaa peräti kolmeen otteeseen. Tamma lopetettiin 23-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi.